Tietosivu Appelmedi

Tietosivu

Haluaisitko tietää jostain asiasta lisää?

Lapsettomuus

Suomessa on tällä hetkellä yli 60 000 eri syistä lapsetonta paria ja vuosittain noin 3000 uutta paria hakeutuu lapsettomuushoitojen piiriin. Lapsettomuuden on arvioitu yleistyneen Suomen ohella myös muissa länsimaissa. Tämä johtuu osittain siitä, että raskautta yritetään nykyisin iäkkäämpänä kuin aikaisemmin. Naisen ikä on tärkeä. Tänä päivänä on tavallista, että opintojen viivästyminen, urapaineet ja taloudelliset seikat siirtävät lasten hankkimista myöhemmäksi. Ensisynnyttäjän keski-ikä on tällä hetkellä 29 vuotta.

Naisen iän karttuessa hedelmällisyys heikkenee. Munasolut eivät hedelmöity yhtä helposti, ne ovat myös heikompilaatuisia. Miehellä siittiöitä syntyy koko ajan, ja hänen on mahdollista tulla isäksi periaatteessa iäkkäämpänäkin. Iän karttuessa ulkoiset tekijät ja miehen elämäntavat heikentävät hedelmällisyyttä. Pitkäaikainen ja tehokas raskaudenehkäisy altistavat hedelmällisyyttä heikentäville tekijöille, joista tärkeimmät ovat vanheneminen ja tulehdukset. Ehkäisypillerit ja kierukat eivät sinänsä lisää hedelmättömyyttä. Ehkäisypillereiden on jopa osoitettu suojaavan naisen hedelmällisyyttä.

Hoitoon hakeutuminen

Lapsettomuuden hoidossa lääketiede on edistynyt nopeasti. Useimpia pareja pystytään auttamaan uusilla hoitomenetelmillä. Lapsettomuus koskettaa molempia puolisoita ja on tärkeää, että molemmat hakeutuvat yhdessä tutkimuksiin.

Milloin tutkimuksiin?

Lapsettomuuden syiden selvittäminen on aiheellista aloittaa, jos lasta on yritetty noin vuosi ilman ehkäisyä. Joskus on turha odottaa vuotta vaan on hyvä ryhtyä tutkimuksiin jo aikaisemminkin jos tiedossa on jo jokin hedelmällisyyttä selvästi heikentävä seikka. Naisen kuukautiskierron huomattava epäsäännöllisyys, kuukautisten puuttuminen kokonaan, sairastettu munasarja- tai muu lantionalueen tulehdus, ovat syitä joiden takia hoitoon hakeutumista ei kannata viivytellä. Yli 35-vuotiaan naisen tulisi hakeutua tutkimuksiin varhaisessa vaiheessa. Iän karttuessa hedelmällisyys laskee nopeasti.

Lapsettomuuden tutkiminen

Onnistuneen hoidon edellytyksenä on lapsettomuuden syiden perusteellinen selvittäminen. Sekä naisen että miehen tutkiminen on tärkeää. Tutkimuksissa selvitetään seuraavat asiat:

• Ovatko naisen kohtu ja munanjohtimet terveet?
• Ovuloiko nainen, eli tapahtuuko munasolun irtoaminen?
• Onko miehellä riittävä määrä eläviä ja hedelmöityskykyisiä siittiöitä?

Raskauden seulontatutkimukset

Raskauden alussa on mahdollista sikiötutkimusten avulla todeta joitakin vaikeita sikiön kehityshäiriöitä. Nämä tutkimukset pienentävät riskiä saada yllättäen sairas tai vammainen lapsi. Tutkimukset tehdään niin aikaisin, että on mahdollista keskeyttää raskaus, jos vanhemmat niin haluavat. Seulonnat ovat aina vapaaehtoisia, ja niitä tehdään vain, jos vanhemmat itse niin päättävät. Seulonnan avulla synnyttäjien joukosta pyritään paljastamaan sellainen riskiryhmä, jonka riski synnyttää sairas lapsi on suurentunut ja jonka jatkotutkimukset ovat perusteltuja. Poikkeava seulontatesti ei merkitse sikiön sairautta, vaan sitä, että vanhemmille tarjotaan jatkotutkimuksia, jotka nekin luonnollisesti ovat vapaaehtoisia. On tärkeää, että seulontaan vapaaehtoisesti osallistuva odottava äiti ymmärtää seulonnan rajoitukset: poikkeavista sikiöistä vain osa voidaan löytää, eikä normaali seulontatulos takaa tervettä lasta.

Mitä kehityshäiriöitä seulonnan avulla voidaan todeta?

Ultraäänitutkimuksella raskausviikolla 11–13 ja äidin verinäytteestä tehtävän seerumiseulonnan avulla voidaan tunnistaa raskauksia joissa on lisääntynyt riski ihmisen tavallisimpaan kromosomipoikkeavuuteen, 21-trisomiaan eli Downin oireyhtymään. Ultraääni ja verinäyte ovat alustava seulonta, ja vasta, jos riski todetaan, tehdään varsinaiset sikiötutkimukset, istukkanäytetutkimus tai lapsivesitutkimus. 21-trisomian esiintymiseen vaikuttaa äidin ikä siten, että iän myötä riski lisääntyy. 20 vuotiailla riski on 1/1530, 30 vuotiailla 1/910 ja 40 vuotiailla 1/97.

Miten luotettava seulonta on?

Tutkimusten mukaan äidin verikokeesta 9-12 raskausviikolla tehtävä seerumiseulonta paljastaa noin 50 – 75 % Downin oireyhtymä raskauksista. Viikolla 11–13 ultraäänellä tehtävä sikiön niskaturvotustutkimus paljastaa noin 50–60 % Downin oireyhtymä sikiöistä. Yli 3 mm paksu turvotus osoittaa 90 % varmuudella kyseessä olevan sairas sikiö. Jos nämä kaksi tutkimusta, ultraääni ja verikoe, yhdistetään, löytyy yli 90 % kaikista 21-trisomia-raskauksista. Jos raskauden kesto on arvioitu väärin, voi riskiluku vääristyä. Ultraäänitutkimuksessa tarkistetaan, ja tarvittaessa korjataan raskauden kesto sikiön koon mukaan. Myös kaksosraskaus voi vääristää tulosta.

Seulontatutkimuksen ajankohta

Verikoe äidistä pitää ottaa raskausviikolla 9-13 ollakseen luotettava. Ultraäänitutkimus tehdään raskausviikolla 11–14. Usein nämä kaksi tutkimusta yhdistetään ja tehdään samanaikaisesti viikolla 12–13. Seulonta voi johtaa jatkotutkimuksiin Jos seulonta osoittaa että Downin oireyhtymän riski on kohonnut, tarjotaan odottavalle pariskunnalle mahdollisuutta osallistua istukkanäyte tutkimukseen tai lapsivesi tutkimukseen. Näiden tutkimusten avulla voidaan varmuudella todeta onko sikiöllä Downin oireyhtymä vai ei ja samalla todeta muutkin kromosomien näkyvät poikkeavuudet. Istukkanäyte tutkimus tehdään raskausviikolla 11–14 ja lapsivesitutkimus 15–16 viikolla. Nämä tutkimukset tehdään yliopistosairaaloissa. Näytteiden ottoon liittyy noin 0,5 % keskenmenoriski sekä ennenaikaisen synnytyksen riski. Istukkanäytetutkimus valmistuu noin viikossa ja lapsivesitutkimus noin kahdessa viikossa. Jos tutkimuksissa todetaan että sikiö on sairas, kertoo perinnöllisyyslääkäri tarkemmin löydöksestä ja sen merkityksestä sikiölle ja vanhemmille tarjotaan mahdollisuutta keskeyttää raskaus. Päätös raskauden keskeyttämisestä, kun kyseessä on toivottu lapsi, on hyvin raskas, ja sen takia on hyvä miettiä tämä asia jo siinä vaiheessa kun seulontatutkimukseen lähdetään.

Jan Appelberg
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, gynegologi

Ehkäisypillereiden vaikutukset

Tavallisimmat ehkäisypillerit, ns. yhdistelmäpillerit, sisältävät kahta naissukupuolihormonia, estrogeeniä ja keltarauhashormonia. Keltarauhashormoni estää yhtäjaksoisesti 7 päivän ajan käytettynä munasolun irtoamisen ja on siten se hormoni joka aikaansaa ehkäisytehon. Estrogeenin tarkoitus näissä pillereissä on lisätä keltarauhashormonin tehoa sekä parantaa kuukautiskierron säätelyä, eli estää välivuotojen esiintymisen. Ns. minipillerit sisältävät ainoastaan keltarauhashormonia ja niiden ongelmana on usein välivuodot ja epäsäännöllinen kuukautiskierto.

Ehkäisypillerit ja syövät

Nämä kaksi sukuhormonia vaikuttavat eri tavalla eri syöpien esiintymiseen siten että yhdessä ne kaiken kaikkiaan vähentävät syöpien esiintyvyyttä. Se että ehkäisypillerit estävät munasolun irtoamisen vähentää selvästi munasarjasyövän esiintyvyyttä. Samoin kohtusyöpää esiintyy vähemmän. Vaikka ehkäisypillerit vaimentavat munasarjojen toiminnan ja niiden estrogeenituotantoa, ne kuitenkin oman estrogeenipitoisuutensa takia lisäävät hiukan estrogeenimäärää elimistössä. Erityisesti tämä koskee vanhoja ns. korkeahormonipitoisia ehkäisypillereitä, ja nykykehitys onkin ollut jatkuva pillereiden estrogeenipitoisuuden pienentäminen. Tämä lisää hiukan rintasyövän riskiä, joka katsotaan olevan riippuvainen koko elämän aikaisesta rintoihin kohdistuneesta estrogeeni vaikutuksesta. E-pillerikäyttäjillä esiintyy myös hiukan ei-käyttäjiä enemmän kohdunkaulan syöpää, mutta tämän ei katsota johtuvan sukuhormoneista, vaan siitä, että pillerikäyttäjillä on enemmän emätintulehduksia, koska heillä on keskimääräistä enemmän partnereita ja kondomin käyttöön ei ole tarvetta. Toisaalta vakavampia sisäsynnytintulehduksia pillerinkäyttäjillä on vähemmän kuin ei-käyttäjillä.

Ehkäisypillerit ja hedelmällisyys

Vaikkakin ehkäisypillereiden tarkoitus on ehkäistä raskaaksi tuleminen, ja sen ne tekevätkin erittäin tehokkaasti sen aikaa kun niitä käytetään, ne samalla suojaavat hedelmällisyyttä. Kun pillereiden käyttö lopetetaan, on hedelmällisyys parempi kuin jos vastaava aika olisi käytetty jotakin muuta ehkäisyä. Tämä johtuu siitä, että kun pillereitä käytetään, ovat munasarjat lepotilassa ja monet sellaiset sairaudet, jotka heikentävät hedelmällisyyttä estyvät ainakin osittain. Tällaisia sairauksia ovat mm. kohdunulkoinen raskaus, endometrioosi, munasarjakystat ja munasarjojen monirakkulatauti. Lisäksi ehkäisypillereistä on muitakin hyötyjä kuten säännöllinen kuukautiskierto, pienempi vuoto, vähemmän kuukautiskipua, vähemmän aknea ja vähemmän reumaa.

Ehkäisypillereiden riskit

Kun tarkastellaan ehkäisypillereistä raportoituja haittavaikutuksia, nousee laskimoveritulppa selvästi ylitse muiden. Lisääntynyt laskimoveritulppa riski johtuu estrogeenihormonin vaikutuksesta maksassa, kun maksa hajottaa hormonin. Tämä vaikutus korostuu, kun estrogeeni tulee suun kautta ja kun estrogeeni on huonosti maksassa hajoavaa synteettistä estrogeeniä, kuten pillereissä yleensä on. Kuitenkin näin tapahtuu vain silloin kun maksassa on jokin perusvika, tavallisimmin ns. APC-resistenssi, joka on perinnöllinen maksan hyytymistekijöiden häiriö. Jos tällainen vika on, on riski saada laskimoveritulppa erittäin suuri kun aloittaa pillereiden käytön, mutta myös esimerkiksi raskauden aikana. Jos näin on, syntyy tulppa yleensä ½ vuoden kuluessa pillereiden aloituksesta. Jos pillereitä on käyttänyt jo esim. vuoden, riski, että sen jälkeen tulisi tulppa, on hyvin pieni.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa että ehkäisypillerit, joita on ollut saatavilla jo 40 vuotta, ovat yksi maailman parhaiten tutkituista lääkkeistä. Ne ovat tehokas ja turvallinen ehkäisykeino. Pitkäaikaisseurannassa niiden käyttäjillä on hiukan erilainen sairastuvuus kuin ei käyttäjillä, mutta hyödyt ovat vähintäänkin yhtä suuret kuin haitat ja kuolleisuus on sama kuin ei-käyttäjillä.

Jan Appelberg
naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, gynekologi

Koska mennä urologille?

Urologin hoitoon kannattaa hakeutua, kun virtsaaminen on pitkittynyt, virtsatessa joutuu ponnistelemaan tai yöllä joutuu heräämään virtsaamistarpeeseen useita kertoja. Yliaktiiviseen rakkoon liittyy myös virtsaamispakko.

Eturauhasen liikakasvua voidaan useimmiten hoitaa lääkehoidolla. Joskus tarvitaan kirurgista hoitoa, kuten eturauhasen höyläystä. Tähystimellä suoritettu eturauhasen höyläys vie sairaalassa 4-5 päivää.

Milloin tulisi epäillä eturauhasen syöpää?

Alkuvaiheen eturauhassyövässä ei ole mitään tyypillisiä oireita. Mikäli kuitenkin on virtsankulkuoireita, erityisesti nopeasti kehittyneitä, kannattaa käydä tutkimuksissa. Tuolloin otetaan verikoe, ns. PSA (prostata spesifinen antigeeni) ja urologi tunnustelee eturauhasen. Useimmiten löydöksenä on hyvänlaatuisia syitä, kuten eturauhastulehdus, johon liittyvät alavatsakivut.

Verisyys siemennesteessä on yleensä vaaraton, itsestään paraneva oire. Virtsan verisyys taas ilman selvää virtsatietulehdusta vaatii lisätutkimuksia, kuten ultraäänitutkimuksen ja mielellään virtsarakon tähystyksen.

Kuten ”pissavaivoja”, ei erektio-ongelmiakaan enää häpeillä kuten ennen. Tänä päivänä erektiohäiriön hoitomahdollisuuksia on useita, seksuaalineuvontaa ja -terapiaa unohtamatta.

Itse erektion parantamiseksi on tarjolla suun kautta otettavia lääkkeitä tai paikallista injektiohoitoa. Ikääntyminen ja elämäntavat vaikuttavat erektiohäiriön ilmaantumiseen. Osalle miehistä keski-iän jälkeen tapahtuva testosteronin eli miessukupuolihormonin lasku voi olla sukupuolisen haluttomuuden ja erektio-ongelmien takana.

Timo Vornanen
urologi

Andrologia

Andrologia eli miestentautioppi on laaja, mutta monelle erikoisalalle pirstoutunut ala. Andrologista kirurgiaa (esim. eturauhastoimenpiteet, penisproteesit, vasektomiat ja vasektomioiden purkutoimenpiteet, kivesten poistot) hoitavat urologit ja lastenkirurgit (esim. piilokivesten laskeuttamistoimenpiteet, ympärileikkaukset), viivästyneeseen tai ennenaikaiseen murrosikään liittyvät hormonitoiminnan häiriöt kuuluvat lastenendokrinologeille, gynekologit (lisääntymisen endokrinologit, endokrinologi = hormonilääkäri) diagnostisoivat ja hoitavat miehestä johtuvan lapsettomuuden, andrologisten syöpien (esim. kives- ja eturauhassyöpien) lääke- ja sädehoito on syöpälääkärien työkenttää, sisätautiendokrinologit hoitavat aikuisiän kivesten vajaatoimintaa ja ihotautilääkäreille kuuluu historiallisista syistä johtuen miesten sukupuolitautien hoito.

Andrologian viime aikainen kehitys on nostanut alan profiilia ja tuonut esille kysymyksiä siitä, kenelle miestentautien hoito oikein kuuluu. Viagran ja muiden vastaavien uudentyyppisten potenssilääkkeiden markkinoille tulo on hajoittanut impotenssin hoidon kaikille lääkäreille. Ikääntyvän miehen mieshormonipuutoksen hormonikorvaushoito sopii luontevasti sisätautiendokrinologeille, urologeille ja toisaalta gynekologeille, jotka usein naisen hormonikorvaushoitoa kirjoittaessaan joutuvat ottamaan kantaa myös miehen hiipuneeseen fyysiseen, psyykkiseen ja seksuaaliseen suorituskykyyn ja joilla on vankka tietämys hormonikorvaushoitojen alalta. Gynekologit, joiden luokse parit hakeutuvat harkitessaan sterilisaatiota, ovat monella paikkakunnalla alkaneet tehdä myös miehen sterilisaatioita eli vasektomioita tarjotakseen STAKESin toiveen mukaisesti pareille sterilisaatioihin liittyvän täyden palvelun yhdestä pisteestä käsin.

Kun miehen hormonaalinen ehkäisy aikanaan, hinnaltaan yleiseen käyttöön soveltuvien valmisteiden markkinoille tulon myötä yleistyy, tulee jälleen heräämään kysymyksiä siitä, kenelle miehen hormonaalisen ehkäisyn kirjoittaminen kuuluu. Ryhtyykö naistenlääkäri, jolle ehkäisy luonnollisesti kuuluu, hoitamaan miestä tälläkin sektorilla, kun ehkäisylääkityksen kirjoittaminen edellyttää potilaan tutkimista miehenkin ollessa kysymyksessä? Ryhtyvätkö urologi-kirurgit, jotka ovat yleensä tähän saakka keskittyneet leikkaamiseen, kirjoittamaan hormonireseptejä? Kiinnostuuko sisätautiendokrinologi raskauden ehkäisystä? Ottaako terveyskeskus tehtävän muiden tehtäviensä lisäksi?

Tarve andrologian kliinisen toiminnan laadunvalvonnalle on kentän hajanaisuuden vuoksi ilmeinen. Riittävä koulutus on taattava kaikilla andrologian sektoreilla. Laadunvalvonnan periaatteiden mukaisesti ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista keskittää kaikkea andrologiaa yksiin käsiin. Tärkeintä on, että se mitä tehdään, tehdään hyvin.

Näiden kysymysten ratkaisemiseksi päätettiin syyskuussa 2000 perustaa Suomen urologiyhdistyksen, Suomen gynekologiyhdistyksen ja Suomen andrologiyhdistyksen edustajien muodostama työryhmä suunnittelemaan andrologian alan erityispätevyyteen johtavaa koulutusta. Andrologian erityispätevyys hyväksyttiin viralliseksi gynekologien ja urologien yhteiseksi erityispätevyydeksi 27.9.2001.

Käytännön työssä andrologian erityispätevyyden muodostuminen on johtanut vajaan neljän vuoden kuluessa miesklinikoiden perustamiseen useisiin kaupunkeihin. Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä on jo kahden vuoden ajan toiminut andrologian poliklinikka keskussairaalan naistentautien poliklinikan yhteydessä. Nyt andrologista palvelua on saatavilla Kotkassa myös yksityissektorilla.

Kotkan miesklinikka palvelee koko Kaakkois-Suomen ja Itäisen Uudenmaan aluetta.

Miehen hormonaalinen ehkäisy ja sterilisaatio

Miehen hormonaalinen ehkäisy ei ole vielä yleistä toimintaa. Ehkäisytehon kannalta palautuvasti riittävän alhaiset siittiöpitoisuudet aikaansaavia ja tutkimusjaksojen kuluessa turvalliseksi todettuja menetelmiä on jo olemassa, mutta toistaiseksi miehen hormonaalista ehkäisyä ei vielä kirjoiteta. Soveltuvat lääkeaineet ja ehkäisytehon seurantaan liittyvät laboratoriotutkimukset ovat myös toistaiseksi melko kalliita ollakseen kilpailukykyisiä muiden olemassaolevien ehkäisymenetelmien kanssa.

Miehen sterilisaatio sen sijaan on arkipäivää ja on huomattavasti vaivattomampi ja riskittömämpi toteuttaa kuin naisen sterilisaatio. Miehen sterilisaatio voidaan tehdä paikallispuudutuksessa, kun taas naisen sterilisaatio vaatii nukutuksen ja vatsaontelossa käynnin.

Ikääntyvän miehen hormonikorvaushoidot

Ikääntyvän miehen hormonikorvaushoito on erittäin ajankohtainen asia, koska suurien ikäluokkien eläkkeellejääminen ja väestön voimakas ikääntyminen on alkanut. Viime vuosi oli ensimmäinen, jolloin työmarkkinoilta poistui enemmän väkeä kuin sinne tuli. Väestön ikääntymisen aiheuttaa a) 60-luvulla yleistynyt ehkäisyn käyttö, b) terveydenhuollon kehittymisestä johtuva keskimääräisen eliniän pidentyminen, c) tavallista suurempien 40-luvulla syntyneiden ikäluokkien eläkkeellejääminen, d)Kaakkois-Suomessa aikaisempi muuttotappio.

Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä on v. 2015, jolloin väestön ikääntyminen on pahimmillaan, n. 27 % väestöstä > 65 vuotiaita ja > 50-vuotiaiden osuus lähentyy 50 %:a (nyt 41 %). Eurooppa on maailman ikääntynein manner (21 % väestöstä > 60-vuotiaita vs. 5 % Afrikassa, 8 % Aasiassa, 9 % Etelä-Amerikassa ja 19 % Pohjois-Amerikassa), Suomi on maailman 18. ikääntynein maa (236 YK:n tilastoimasta maasta) ja Kaakkois-Suomi (= Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Itä-Savo yhdessä) on Suomen ikääntynein alue (Tilastokeskus 2003). Kotkan väestö on Suomen ikääntynein kaupunkiväestö. Ikääntyvän väestönosan jaksamisen tukeminen myös lääkkellisin keinoin olisi sen vuoksi erittäin tervetullutta.

Naisen hormonikorvaushoitoa on käytetty jo 30 vuotta. Sen hyvät puolet ja ongelmat tunnetaan. Miehen hormonikorvaushoitokaan ei ole uusi asia. Testosteroni eli mieshormoni on puhdistettu jo 1930-luvulla ja alan lääkäreiden tiedossa on, että sitä on käytetty valikoiduissa tapauksissa ikääntyvien miesten toimintakyvyn säilyttämiseksi siitä lähtien.

Miehen hormonikorvaushoito on kuitenkin huomattavasti huonommin tunnettu asia kuin naisen hormonikorvaushoito. Vaikka miehen veren ns. vapaan mieshormonin pitoisuus laskee tasaisesti n. 1 % vuodessa 40 vuoden iästä lähtien ja n. 10 %:lla 40-70-vuotiaista miehistä on aito kiveksen vajaatoiminta ja n. 24 %:lla on ns. kompensoitu kiveksen vajaatoiminta (Härkönen ym., 2003), on tällä samalla ikäryhmällä myös runsaasti erilaisia sairauksia, jotka nykytietämyksen valossa estävät testosteronikorvaushoidon käyttöä. Sellaisia selkeästi oireilevia ikääntyviä miehiä, joilla mieshormonin puute ei liity mihinkään sairauteen, on hyvin vähän. Tiettyjen sairauksien tiedetään vähentävän
mieshormonin tuotantoa, mutta mieshormonin puute itsessäänkin voi olla sairauksia edistävä tekijä.

Monet mieshormonikorvaushoidon esteistä ovat kuitenkin suhteellisia tai näyttö niiden esteellisyydestä on puutteellista. Tarvitaan lisätietoa ja siis tutkimusta. Kuten kaikessa hoidossa, testosteronikorvaushoidonkin aiheuttama hyöty ja mahdollinen haitta on harkittava tapauskohtaisesti potilaan tilan riittävän perusteellisen tutkimuksen jälkeen.

Hormonikorvaushoidot - kuten ehkäisy, synnytykset ja lapsettomuuskin - ovat parin asia. Jos naiselle annetaan lisää hyvinvointia hormonikorvaushoidolla, olisi perusteltua myös tutkia, mikä on puolison tilanne. Useinhan miehet eivät "turhasta" valita, mutta selvää on, että myös miehillä voi olla pahoinvointia aiheuttavia terveysongelmia, vaikka ne eivät näkyisikään. Osa näistä saattaa liittyä ikääntymisen myötä laskeneisiin veren mieshormonipitoisuuksiin.

Impotenssilääkitykset

Länsimaissa tunnustetaan nykyään yleisesti, että seksillä on muitakin tehtäviä kuin lisääntyminen. Tällaisia muita tehtäviä ovat esimerkiksi seksin kumppanuutta tai parisuhdetta lujittava vaikutus. Sen vuoksi seksin puute, erityisesti kun partneri olisi saatavilla, on vaikea tilanne. Seksin epäonnistuminen erektiohäiriöiden vuoksi saatetaan kokea nolona, varsinkin uusissa suhteissa. Pitkäkestoisissakin suhteissa erektiohäiriöt saattavat herättää partnerissa kiusallisia kysymyksiä suhteen tilasta. Erektiohäiriön taustalla voi olla haluttomuutta ja haluttomuuden syyksi saattaa osoittautua ikääntymisen aiheuttama mieshormonin vaje. Kuitenkin useimmin taustalla ovat miehen elimistöön liittyvät muut syyt. Impotenssin aiheuttavat tekijät on tarkkaan selvitettävä ennen hoitopäätösten tekemistä. Nykyään on onneksi saatavilla jo useita kätevästi annosteltavia lääkkeitä erektiohäiriöiden hoitoon. Kaikki niistä eivät kuitenkaan sovellu kaikille.

Miehestä johtuva lapsettomuus

Koko lapsettomuuden hoidosta huolehtivan naistentautien erikoisalan nimi on syntynyt aikana jolloin ajateltiin, että lisääntyminen on naisten asia. Silloin myös saatettiin ajatella, että lapsettomuus oli aina "naisen vika". Nykyään tiedetään, että n. 40 % lapsettomuudesta johtuu miehestä, n. 40 % naisesta ja n. 20 % siitä, että sekä miehellä että naisella on jokin pieni tekijä, jotka yhdessä hidastavat tai vaikeuttavat lapsen saantia. Sen vuoksi miehen tutkiminen ja hoitaminen on lapsettomuuden parantamisessa oleellisen tärkeätä. Miehellä voi esimerkiksi olla sellaisia hormonaalisia tiloja, jotka estävät riittävän siittiöiden muodostuksen tai hänellä voi olla siemenjohtimet tukossa aikaisemman infektion johdosta. Miehestäkin johtuva lapsettomuus on nykyään hyvin usein hoidettavissa, jos vain sukusoluja molemmilta puolisoilta saadaan. Lapsen hankintaan tarvitaan edelleen molemmat puolisot.

Lopuksi

Lisääntyminen ja siihen liittyvät toiminnot ovat ihmisen elämän suuria asioita, mutta niitä on myös osattava säädellä. Mies on jäänyt keskeisestä roolistaan huolimatta näissä asioissa terveydenhuollossa taka-alalle. Appelmedin miesklinikka pyrkii nyt tuomaan miestä koskevat palvelut myös yksityissektorilla kaikkien saatavaksi.

Pasi Pöllänen
LT, dosentti
synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri
andrologi

APPELMEDI OY